23.7.2014

Kinuskinen pekaanipähkinäpiiras



Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet yllättävän kiireiset.
Ensin serkkuni piipahti kylään muutamaksi päiväksi ja sitten hänen lähtöään seuraavana päivänä oli meidän vuoromme matkustaa Kuopioon sukuloimaan. Sukuloinneista selvittyämme olikin minun syntymäpäiväni ja tyttären uimakoulu pyörähti käyntiin. Olen ollut ihan helisemässä, että missä välissä ennätän muka leipoa.

No rehellisyyden nimissä olen leivoskellut aika monessa välissä aina vähäsen jotain. Tein suklaa-lakritsaleivoksia serkulleni ja koitin kahdesti saada tätä pekaanipiirasta kohdilleen onnistumatta täysin. Nyt kolmannella kerralla viimein napsahti nappiin.

Tämä pekaanipähkinäpiiras on juuri niin hidas-/nopeatekoinen kuin haluat sen olevan. Kaikki on kiinni siitä, keitätkö kinuskin itse vai käytätkö kaupan valmista tuotetta. Toivottavasti piiras maistuu yhtä hyvälle teidän muidenkin suussa kuin omassani maistui.




Kinuskinen pekaanipähkinäpiiras


12 palaa


Masariinipohja:
  • 150 g mantelimassaa
  • 150 g huoneenlämpöistä voita
  • 80 g kidesokeria
  • 60 g kananmunaa
  • 20 g keltuaista
  • 90 g puolikarkeita vehnäjauhoja
Pintaan:
  • 150 g pekaanipähkinöitä
  • 150 g kinuskia

Valmista masariinimassa.

Vaahdota voi, mantelimassa ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. 
Lisää kananmuna ja keltuainen ohuena nauhana samalla hitaasti vatkaten.
Lisää lopuksi vehnäjauhot lastalla käännellen.

Kaavi sitten massa leivinpaperilla vuorattuun 25 x 35-senttiseen vuokaan ja levitä massa tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Ota sitten pekaanipähkinät ja asettele ne masariinimassan pintaan riveihin. Voit myös ripotella pähkinät mikäli tahdot, mutta varmista, etteivät pähkinät mene toistensa päälle.

Valuta viimeisenä kinuski pähkinöiden päälle raidoiksi.

Paista 180C asteessa 20 minuutin ajan tai kunnes kullanruskea.

Anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista 12 palaan.




Pikakinuski


(puolikas annos riittää piiraalle)


  • 200g vispikermaa
  • 200g fariinisokeria
  • 20g voita

Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna keskilämmöllä samalla sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Keitä kinuskia samalla hämmennelllen, kunnes se paksunee.

Keittoaika on kaikkinensa noin 30-45 minuuttia.

Näin määrität, onko kinuski valmis:

Ota kulhoon kylmää vettä. Tiputa muutama pisara kinuskia lastankärjellä veteen. Mikäli kinuski jähmettyy muovailtavaksi palloksi, se on valmista. Mikäli kinuskipisara liukenee veteen, on se aivan liian ohutta vielä ja keittoa tulee jatkaa.

Kinuski saattaa säilytyksessä muuttua rakeiseksi. Ei hätää, se on kiteytynyttä sokeria. Tämän pulman voi korjata kuumentamalla kinuskin uudelleen, jolloin sokerikiteet liukenevat.




Näin loppuun vielä kuva mummin upeista kukkasista. Vihertäisipä jauhopeukaloni edes hieman. Nyt jos se on vihreä, se johtuu vain elintarvikeväristä.

. . .

12.7.2014

Maalaishiivaleipä



Tuore leipä on kyllä ihanaa. 
Tästä puolen litran ohjeesta saa kaksi limppua tai kaksi pellillistä sämpylöitä. Jauhojenkin suhteen voi halutessaan ryhtyä kokeelliseksi ja käyttää vaikka sämpyläjauhoja, grahamjauhoja tai vaikka spelttijauhoja korvaamaan hiivaleipäjauhot. Silloin leipä ei tosin ole enää maalaishiivaa, mutta herkullista varmasti silti.


Maalaishiivaleipä


2 limppua

  • 500g kädenlämpöistä vettä
  • 25g tuorehiivaa 
  • 300g puolikarkeita vehnäjauhoja
  • 350g hiivaleipäjauhoja
  • 25g rypsiöljyä
  • 12g suolaa

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää kaikki jauhot sekä suola kerralla nesteen joukkoon. Mittaa öljy erilliseen astiaan.
Vaivaa taikinaa, kunnes siihen on muodostunut hyvin sitkoa. Lisää vasta sitten öljy taikinan joukkoon. Jatka vaivaamista vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes niin sanottu ikkunatesti kertoo sitkon olevan hyvin muodostunut. Ikkunatestillä tarkoitetaan siis sitä, kun pienehköä taikinapalaa venytellään ja levitellään käsien välissä ohueksi, lähes läpinäkyväksi levyksi ja taikina kestää sen repeilemättä.
Taikina on valmiina melko löysää. Vastusta kiusausta lisätä jauhoja.
Nosta taikina öljyttyyn ämpäriin tai isoon öljyttyyn taikinakulhoon. Anna levätä tunnin verran huoneenlämmössä peitettynä kelmulla.
Kumoa sitten jauhotetulla työtasolle ja paloittele kahdeksi noin 550g limpuksi. Riivaa kevyesti pyöreäksi ja nostata muovin alla huoneenlämmössä riivaussauma ylöspäin. Jauhota ennen paistoa ja viillä halutessasi.
Nosta kuumaan uuniin (240C) ja alenna lämpö heti 200C asteeseen. Paista noin 20-25 minuuttia tai kunnes kypsiä. Pintaan hyvä paistoväri ja pohjaan samaten. Kypsän leivän pohjaa rystysellä naputtaessa kuulostaa ontolta.

. . .

7.7.2014

Frozen-vaikutteiset kekkerit 7-vuotiaalle

Tänä vuonna tyttäreni suosikkijuttu on selvästikin ollut Disneyn Frozen-elokuva. Ja hän ei ole edes nähnyt sitä vielä!
Syntymäpäiväjuhlista hän toivoi Frozen-teemaista, mikä näin keskellä kesää oli sangen hauskaa toteuttaa. Budjettimme oli pieni ja halusimme päästä kuitenkin mahdollisimman helpolla, joten lisäilimme perinteisten syntymäpäiväelementtien sekaan teemaan sopivia koristeita ja tarjottavia.





Koristeet valmistimme suurelta osin itse. Paperiset lumihiutaleet olivat helppoja tehdä ja erittäin näyttäviä. Valmistusohjeet löytyvät idea-arkiston puolelta täältä

Juhlissa oli myös pelejä lapsivieraiden viihdyttämiseksi. Tyttäreni ideoi lumiukon porkkanenän kiinnityksen yhdeksi ohjelmanumeroksi ja auttoi värittämällä piirtämäni lumiukkohahmon. 

Toinen leikki oli lumipallojen heittäminen maaliin. Lumipallot olivat rypisteltyä silkkipaperia ja maalina toimi paperikori. Se oli oikein hauskaa puuhaa, kun yleensähän sisällä ei saa heitellä ikinä mitään.





Kiitospussien suhteen suosimme syötäviä krääsän sijaan. On kivempi antaa jokin itsetehty pikkumakea mukaan kutsuvieraille sen sijaan, että ostaisi turhaa sälää. Bonuksena on se, ettei lahjasta jää mitään nurkkiin pyörimään sen jälkeen, kun se on syöty.
Tänä vuonna valmistin dominotikkareita. Iskin dominokeksit tikun nokkaan ja kuorrutin ne valkosuklaalla ja koristelin sinisillä sokerihileillä. Eivät olleet ihan niin helppoja tehdä kuin aluksi kuvittelin, mutta selvisin lopulta irtoilevista kekseistä huolimatta. Pakkasin valmiit tikkarit sellofaanipusseihin, jotta ne eivät ryönääntyisi.

Käytin lahjapusseina Sagan Eväspusseja (tavallisesta ruokakaupasta), joihin olin leimannut vaaleansinisellä lumihiutaleita. Askartelimme tyttöni kanssa yhteistyössä pusseihin vielä nimilaput, joiden toisella puolella luki tyttäreni kirjoittamana 'kiitos'. Suljin pussit käyttäen juhlan teemaan sopivia vaaleansinisiä ja violetteja naruja.

Suolaisiksi tarjottaviksi valitsimme coctailpiirakat, lihapullat, porkkana- ja kurkkutikut, sipsit ja popcornit dippien kera.  Ne olivat helpoin ja takuuvarmin ratkaisu.

Juomana meillä oli kahvin ja teen lisäksi vettä, maitoa ja kuplavedellä laimennettua mehukatti"limpparia".





Kaverikekkereiden kakuksi teimme helpot jäätelökakut dominokekseistä ja minttusuklaajäätelöstä. Monet lapset eivät kokemukseni mukaan juurikaan kakusta välitä, mutta jäätelöstä tykkäävät melkein kaikki. Jäätelökakuista ei jääneet kuin rippeet jäljelle.

Makeina herkkuina meillä oli tarjolla myös viinirypäleitä ja nameja sekä tekemiäni marenkeja.
Uudella yleiskoneellani marengin tekeminen on ihan unelmaa.




Ja tietenkin oli myös perinteisempi kakku. Se tosin varattiin sukulaisten kahvittamiseen. Tyttäreni toivoi lumihiutalekoristelua, joten maalasin lumihiutaleita sokerimassan pintaan.
Kakku oli suklaakakkua, jonka väliin tyttöni pyysi saada maapähkinävoikreemiä ja suklaakreemiä. Hän ihastui näihin täytteisiin, kun tein itselleni vastaavanmakuisen äitienpäiväkakun. Tyttäreni ei välitä perinteisestä mansikkakermakakusta lainkaan, mutta tällainen tuhdimpi luomus on hänelle mieluinen.

Mutta sellaiset kekkerit. Oli hauskaa järjestää niitä, mutta vielä hauskempaa oli juhlia hyvässä seurassa. 

. . .