31.10.2014

Hirmuiset halloweenkekkerit



Nyt on kemut kestitty ja maalit pesty naamasta. Ihan mielettömät kekkerit kyllä.
Järjestin siis ystäväni kanssa yhteiset Halloween-naamiaiset eritoten lapsille, vaikka olimme molemmat varmaan yhtä täpinöissämme kemuista kuin mitä lapsetkin olivat. Juhlat pidettiin ystäväni kotona, missä riittää lääniä isommallekin porukalle. 

Meillä oli ensin sellaiset tunnin mittaiset kaverikekkerit, joissa oli omien lasten lisäksi lasten kavereita. Järjestimme hieman ohjelmaa ja noin puoli tuntia oli sitten varattu herkkupöydän antimista nauttimiseen.
Kaverikekkereiden idea meni niin, että lapset olivat Kauhukartanon velhokoulussa ja juhlasalin ovikoodi oli mennyt hukkaan. Jokaisen lapsen piti suorittaa kolme tehtävää ja kerätä velhopassiinsa kolme merkkiä, joiden avulla salin ovi saataisiin sitten auki. Lapset olivat ihan mukana tässä, mikä oli älyttömän hienoa.

Lapset jaettiin kolmeen kolmen hengen ryhmään ja jokainen ryhmä teki yhtä pistettä kerrallaan. Meitä oli yhteensä kolme aikuista siinä ohjaamassa lapsia ja saimme homman sujumaan mainiosti.
Yksi pisteistä oli koodikapselin kaivaminen matoämpäristä, eli astiassa oli keitettyä, punaiseksi värjättyä spagettia, jonka sekaan oli piilotettu suklaamunista talteenotettuja lelukapseleita ja niiden kapseleiden sisälle tarrat velhopassia varten.

Toinen piste oli pimeä huone, jonne oli piilotettu tarrat kirjekuoriin ja merkitty kuorten paikat sellaisilla pehmoleluheijastimilla. Jokainen lapsi sai taskulampun, jonka avulla koitti löytää huoneesta heijastimen. Kun heijastin löytyi, kuoresta sai ottaa tarran velhopassiin.
Kolmas piste oli väritystehtävä ja salaisen velhomerkin saanti. Sillä välin kun muut värittivät kuvaansa, aina yksi kävi saamassa velhomerkin, eli kasvomaalilla maalatun hämähäkin tai lepakon kuvan käteen. Kun kaikille oli maalattu kuvat käteen ja värituskuvat oli ehditty aloittaa, tehtävästä sai tarran velhopassiin laitettavaksi.




Kun kaikilla lapsilla oli velhopassit valmiina, juhlasaliin ovi aukeni ja kaikki lapset pääsivät nauttimaan ihanista herkuista. Ystäväni oli siirtänyt ison ruokapöytänsä takkahuoneeseen ja paikka oli koristeltu upeasti lepakoin, kummituksin ja tekemälläni lippusiimalla (kuva yllä). Takassa paloi ristikon takana kynttilöitä ja valaistus oli sopivan himmeä. Lapsista kyllä näki, kuinka onnessaan hekin olivat vaivannäöstämme. Vaikka täytyy kyllä todeta, että suurin kiitos onnistuneista kekkereistä kuuluu ystävälleni, joka uhrasi aikaa ja vaivaa juhlien onnistumisen eteen vaikka kuinka.

Lastenjuhlien jälkeen saapuivat aikuisystävät mahdollisine lapsineen ja heille järjestettiin sitten toinen kattaus herkkuja samaan juhlatilaan, tosin ilman ohjelmanumeroita. Vieraat viihtyivät ja olivat oikeasti nähneet vaivaa asujensa eteen, mikä oli tosi kiva.




Koska kyseessä olivat naamiaiset, mekin pukeuduimme huolella. Kasvomaalit kuuluivat sekä omaani että tyttären asuun, tosin minulle enemmän kuin hänelle.
En ole hirveän paljoa maskeerannut, mutta pensseli pysyy kohtalaisesti kädessä, joten pystyin luottamaan lopputuloksen olevan ihan mukiinmenevä.






Tässä tyttäreni värittämä asusuunnitelma, jonka täytin hänen ohjeidensa mukaan ja sitten kuva lopullisesta asusta.
Hän tahtoi olla pinkki kissa, jolla olisi musta häntä ja otsassa piti olla särkynyt sydän. Virkkasin mustan vanulla täytetyn hännän, joka meni housuihin kiinni vyöllä. Hännässä oli päässä sellainen lenkki, josta sen sai kiinni siihen vyöhön kätevästi. Sitten naamassa oli perinteiset musta nenä ja viikset. Ehkä vähätöisin naamiaisasu ikinä.




Oma asuni oli musta paita yhdistettynä vannealushameella tuettuun vaaleanruskeaan isoon hameeseen. Olin luurankotyttö.




Maalasin itselleni hyvin tyylitellyn perinteisen pääkallon ja meksikolaisten sokerikallojen tunnuspiirteitä yhdistelevän maskin. Onnistuin mielestäni aika hyvin, kun aikaa maskeeraukselle oli alle tunti.
Nämä meikit naamassa olikin sitten hauskaa kulkea julkisilla juhlapaikalle. Bussikuskit sekä meno- että tulomatkalla hymyilivät leveästi ja useampi kanssamatkustaja virnisteli tyytyväisesti. 




Aivan! Juhlapöydän antimia en vielä kuvaillutkaan.
No, suolaisina herkkuina meillä oli muumionakkeja, porkkanasormia, sipsejä, kasvispiirakkaa ja salaattia.
Makeina taas oli hämähäkinseittimuffineja, kissakeksejä, luurankokeksejä, kummitusmarenkeja, lepakkonameja, hyytelökäsiä ja hämähäkkikeksejä.
Herkkua oli siinä monenlaista ja toivon vain, etten unohtanut mitään.




Hyvät kestit olivat. Meillä järjestäjillä oli hauskaa, vierailla oli hauskaa ja kaikkein tärkeintä: lapsilla oli hauskaa.

Hirmuisen hauskaa Halloweenia!




. . .

30.10.2014

Helpot kissakeksit lasten kanssa




Halloween on ihan kohta! Yleensä en intoile tästä jenkkijuhlasta, mutta nyt kun olemme järjestämässä ne naamiaiset, asia onkin ihan eri.

Kekkereitä varten teimme erittäin simppeleitä kissakeksejä (idea täältä). Välineiksi riittävät pyöreä muotti sekä haarukka ja koristeiksi pussillinen ranskanpastilleja tai M&M-karkkeja.
Näitä keksejä on helppo ja kiva tehdä lastenkin kanssa, sillä lapsista on ihanaa päästä nipistelemään kissalle korvia ja valitsemaan nenien ja silmien värejä. Aikuisen voi olla syytä painaa kissalle haarukalla viikset, ettei pieni käsi tilsaa kissan poskia ihan hapsuille turhan voimalla painaessaan.

Varoituksen sana tosin noista ranskanpastilleista. Ne käyttäytyvät välillä vähän arvaamattomasti uunissa. Osa nenistä esim halkesi ja osasta kohosi toinen puoli kuoresta vähän niinkuin ilmaan. Niistä tosin selvittiin painamalla ne kuorenpuolet takaisin varovasti, kun keksi olivat vielä uunistatulleen kuumia. En osaa sanoa toimisivatko M&M-karkit tai muut suklaalinssit paremmin, sillä en ole niiden paistuvuutta vielä koskaan testannut.
Onneksi asia ei minun mielestäni ole niin vakava ja ei haittaa yhtään, vaikka muutamalla mirrillä nenä näyttää vähän räjähtäneemmältä.
Jos jollakulla on kokemusta muiden suklaalinssien paistosta ja niiden käyttäytymisestä uunissa, olisi tosi kiva, jos jakaisitte tietoa kommenttikentässä!



It's almost Halloween! Usually I'm not that enthusiastic about this american feast, but since we're organizing that costume party, it's a whole different matter.

For the party we made these extremely simple cat cookies (I got the idea from here). All you need for equipment are a circular cookie cutter and a fork. And as for the decorations, a bag of M&M's or similar candy is perfect. These cookies are easy to bake even with kids and the kids will enjoy to be able to "pinch the cat's ears" and to choose the eye and nose colors for the kitties.
I recommend that the whiskers be done by an adult since the kids might press a bit too hard with the fork, resulting in some fringed cheeks.

A word of warning about the Fazer Avec chocolate lentils I used. Some of them cracked in the oven and quite a few sort of cracked from the sides and rose up. It's no real worry in my opinion, since you can just press those down after the cookies come out of the oven. For me it's no biggie if some of the cats look a bit wonky. I haven't tried using M&M's or any other chocolate lentils, so some might be more prone to cracking than others.
If anyone has any experience on how different kinds of chocolate lentils behave during baking, I'd be happy to know!






Kissakeksit

Cat cookies


noin 40 keksiä / about 40 cookies


  • 320g huoneenlämpöistä voita (butter, room temp)
  • 400g kidesokeria (sugar)
  • 110g kananmunaa (eggs)
  • 120g kaakaojauhetta (cocoa powder)
  • 480g puolikarkeita vehnäjauhoja  (all-purpose flour)
  • 60g vahvaa kahvia (strong coffee)
  • 1kpl vaniljatangon siemenet (scrapings of vanilla bean)
Koristeluun (for decoration):
  • suklaalinssejä (chocolate lentils)

Hiero sekaisin voi ja kidesokeri. Lisää joukkoon kananmuna ja vispaa sormilla kuohkeaksi. Lisää sitten kahvi ja vanilja. Lopuksi lisää joukkoon toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi, mutta älä vaivaa.
Kääri massa tuorekelmuun ja nosta noin tunniksi tai pidemmäksi aikaa kylmään tekeytymään. Taikina säilyy kelmutettuna jääkaapissa pari päivää hyvänä. Sen voi myös pakastaa.
Ota taikina kylmästä ja kauli tummia kaakaojauhoja apuna käyttäen se noin 3mm paksuksi levyksi.
Ota taikinasta pyöreällä muotilla ympyröitä ja nostele ne leivinpaperoidulle pellille. Paina suklaalinssit neniksi ja silmiksi. Nipistä taikinapyörylään korvat molemmille puolille. Paina lopuksi haarukalla kevyesti viikset nenän molemmin puolin.
Paista 190C asteessa 10 minuutin ajan. Anna jäähtyä täysin ennen siirtämistä.


Mix the butter and the sugar together. Add the eggs and mix thoroughly. Then add the coffee and vanilla bean scrapings. Finally, add the dry ingredients and mix only until just combined.
Wrap the cookie dough into cling film and refrigerate at least for 1 hour or more.
Roll the dough into 3mm thickness using dark cocoa powder instead of flour.
Cut circles out of the dough using a cookie cutter and lay them on a parchment covered baking sheet. Press some chocolate lentils on as eyes and noses. Pinch the dough to form the ears and gently press with a fork to make the whiskers.
Bake at 190C for 10 minutes. Let cool before transferring them onto a serving platter.

. . .

[edit: lisäsin listalta unohtuneen kaakaojauheen reseptiin. Hupsan.]


. . .

28.10.2014

Valkosuklainen mutakakku



Tytär pyysi vienosti, voisimmeko leipoa jotain jälkiruokaa yhdessä. Edellisestä yhteisleivonnasta olikin mennyt taas hetki, niin suostuin empimättä. Ekana leivontatoiveena olisi ollut suklaakakku maapähkinävoikreemitäytteellä (tytölleni eivät kermakakut uppoa), mutta kun totesin sellaisen tekemisessä menevän ainakin kaksi päivää, sovittiinkin sen sijaan sitten mutakakusta. Annoin tytön valita tumman ja valkosuklaan väliltä, että kummasta torttuset tekisimme.

Teimme verrattain vähän mutakakkumassaa, josta sitten saimme juuri mahtavasti neljä annoskokoista vuoallista pieniä mutakakkuja. Ensi kerralla en epäröi puolittaa itse ohjetta vielä tuosta pienemmäksi ja tehdä vain kaksi torttua täsmäleivontana, kun syöjiäkin on yleensä vain me kaksi. Eipähän ainakaan tule maisteltua valtavia annoksia herkkuja.

Käytin näihin mutakakkuihin pyrexin matalahkoja annosuunivuokia, jotka ovat halkaisijaltaan noin 11cm ja korkeudeltaan arviolta 5cm. Taikina paisui näissä ihan piripintaan oli niin täydellinen sovitus, että tuota pienempään vuokaan ei kannata ainakaan lähteä laittamaan, ellei sitten lisää vuokien lukumäärää. 




My daughter asked me if we could bake some dessert together. Her initial wish was a chocolate cake with peanut butter buttercream, but she settled for a mudcake after I had explained, that cakes take at least two days to make properly. 

We prepared quite a small batter that was just enough to fill four ramekins. Next time I won't hesitate to halve the recipe so as to bake only two portion-sized mudcakes. It's usually only the two of us eating them anyway, so at least we won't stuff ourselves with treats.

The ramekins I used are pyrex and measure about 11cm in diameter and about 5cm in height. The batter puffed up considerably and reached the very edges of the ramekins, so I would not recommed any dish smaller than the ones I used. 





Valkosuklainen mutakakku

white chocolate mudcake


4 annosta / 4 servings

  • 110g kananmunia  (eggs)
  • 90g taloussokeria  (sugar)
  • 130g valkosuklaata  (white chocolate)
  • 100g voita  (butter)
  • 80g puolikarkeita vehnäjauhoja  (all-purpose flour)
  • 3g  leivinjauhetta   (baking powder)
  • 3g vaniljasokeria  (vanilla sugar)

Lämmitä uuni 180C asteeseen.

Sulata suklaa ja voi joko vesihauteessa tai sitten varovasti mikrossa. Valkosuklaa ylikuumenee herkästi. Liian kuumaksi mennyt suklaa kokkaroituu ja muuttuu tönköksi.

Vaahdota munat ja sokeri ilmavaksi, paksuksi vaahdoksi.
Sekoita hieman jäähtynyt suklaaseos muna-sokerivaahdon joukkoon.
Lisää sihdatut kuivat aineet massaan ja sekoita tasaiseksi.

Jaa mutakakkumassa tasaisesti neljään leivitettyyn halkaisijaltaan 11-senttiseen uunivuokaan. Vuoalla pitäisi olla korkeutta vähintään 5cm, ettei massa tule paistossa yli. Lado vuoat uunipellille ja nosta paistumaan esilämmitettyyn uuniin.

Paista mutakakkuja 12-15 minuuttia.

Nosta jäähtyneet mutakakut jääkaappiin yön ajaksi ja nauti vasta seuraavana päivänä.

Tarjoa esimerkiksi makeuttamattoman vaniljakermavaahdon kanssa ja/tai tuoreiden marjojen kera.



Preheat the oven to 180C.

Melt the chocolate with the butter in a bain-marie or in the microwave. Be careful not to overheat.

Whip the eggs and sugar until the foam is thick and fluffy. Mix the slightly cooled chocolate mixture to the egg foam and after that add the sieved dry ingredients.

Divide equally between four ramekins about 11cm in diameter and 5cm in height. Put the ramekins on a baking sheet and cook for about 12-15 minutes.

Once cooled, store the mudcakes in the fridge overnight for ideal taste and texture. Serve with unsweetened vanilla-flavoured whipped cream and/or fresh berries.

. . .